Poronliha on ollut lappilaisen ruokaperinteen yksi perusraaka-aine, jonka valmistaminen onnistuu helposti. Maustamista se ei vaadi lainkaan, pelkkä suola riittää. Toki mausteilla saa vaihtelua, mutta kannattaa antaa poron oman maun säilyä pöytään asti.

Ei ole turhaan sanottu, että “luun vieressä se liha on makkeinta”, hitaasti hauduttamalla saa luullisista lihoista irtoamaan liemeen niin luun ytimien rasvan kuin maun sidekalvoista. Keittoihin ja patoihin kannattaakin valita juuri luulliset poronlihat.

Poron sisäelimet on oma lukunsa, vasan maksa on mietoa ja ravinteikasta. Poron sydän ja kieli ovat myös mitä parhaita!

Poroteuraista valtaosa on vasoja, eli alle vuodenikäisiä poroja, jotka ovat eläneet koko elämänsä vapaana luonnossa, napsimassa kesän tuoreimpia kasveja ja syksyllä sieniä. Mausta sen huomaa.